Keväällä 2025 aikaansaatu kuntien, hyvinvointialueiden ja kuntaomisteisten yhtiöiden VES/TES-ratkaisu sisältää vakiintuneeseen tapaan useita paikallisia eriä. Kaikille alan palkansaajille tulevat yleiskorotukset ovat kolmivuotisen sopimuskauden aikana suuruudeltaan yhteensä 6,67 prosenttia.
Sen ohella käytössä on useita paikallisia järjestelyeriä, joiden suuruudet vaihtelevat hieman eri sopimuksissa. Kyse on joka tapauksessa merkittävistä rahasummista. Siten onkin tarpeen muistuttaa muutamista järjestelyerien peruspelisäännöistä.
Paikalliset erät eivät ole kunta- ja hyvinvointialueilla mikään uusi asia. Ne ovat olleet osa keskustason sopimuksia aina 1990-luvulta alkaen. Jonakin vuosina jo noin puolet kunta- ja hyvinvointialan palkankorotuksista on ollut paikallisesti kohdennettuja eriä. Tämä oli tilanne esimerkiksi sopimusratkaisun 2022–2025 mukaisissa, vuosina 2023 ja 2024 maksetuissa palkankorotuksissa.
Paikallinen erä tarkoittaa sitä, että korotuksia ei jaeta yleiskorotusten tavoin tasaisesti kaikille. Sen sijaan työnantaja ja henkilöstön edustajat käyvät paikalliset neuvottelut siitä, miten paikalliseen erään varattu palkkasumma kohdennetaan eri palkansaajille. Neuvottelupöydissä istuvat muun muassa kuntien ja hyvinvointialueiden jukolaiset pääluottamusedustajat.
Paikallista erää jaettaessa palkankorotuksen suuruus vaihtelee paikallisen ratkaisun mukaisesti. Palkankorotukset voivat vaihdella ammattiryhmittäin tai tehtävittäin. Olennaista on lisäksi huomata, että jokainen palkansaaja ei saa välttämättä korotusta.
Valtaosa paikallisia eriä koskevista neuvotteluista päätyy yksimielisyyteen järjestöjä edustavien luottamusmiesten ja työnantajan välillä. Jos paikallinen neuvottelu jää erimieliseksi, kunta- ja hyvinvointialan sopimusten mukaisesti työnantaja päättää paikallisen erän käytöstä ja maksamisesta.
Valtaosin paikallisten erien neuvotteluprosessit ja erien kohdennukset toimivat tarkoitustaan vastaavalla tavalla. Valitettavasti myös ongelmia tulee säännöllisin väliajoin tietoon.
Akilleen kantapäänä paikallisissa neuvotteluissa on usein henkilöstön ja sen edustajien näkökulmasta tiedonsaanti. Työnantajapuoli ei aina kykene tuottamaan sellaista palkkatietoa, jonka pohjalta aito neuvottelu ja paikallisen erän kohdennusratkaisuun vaikuttaminen olisi henkilöstölle mahdollista. Pahimmassa tapauksessa paikallisen erän kohdennusten perustelut jäävät epäselväksi kaikille, jopa valtaosalle työnantajan edustajista.
Pitkästä historiastaan huolimatta paikallisen neuvottelun kulttuuri vaatii edelleen opettelua ja aidon sopimisen halua myös kunnissa ja hyvinvointialueilla.
