Yhteistiimi haastatteli maaseutuasiamies Anni Kovasta, joka työskentelee Itäisen Uudenmaan maaseutuhallinnossa. Kyseessä on yhteistoiminta-alue, joka käsittää Helsingin, Vantaan, Sipoon, Porvoon, Lapinjärven ja Loviisan maaseutuelinkeinoviranomaistehtävät. Toiminta-alueella on noin 750 maatilaa ja noin 1 000 aktiivista eläintenpitäjää.
Mikä on koulutuksesi?
Olen valmistunut vuonna 2011 maa- ja metsätieteiden maisteriksi, agronomiksi. Pääaineena opiskelin kotieläinten ruokintaa, sivuaineena kasvintuotantoa. Tällä hetkellä opiskelen Practikumissa talousopintoja työn ohella.
Miten päädyit nykyiseen työhösi?
Olen kotoisin maatilalta, joten maatalousala oli minulle luonnollinen valinta. Tein osa-aikaisena maataloushallinnon töitä Kirkkonummella opiskelujen ohessa, harjoittelujakson Maaseutuvirastossa. Aloitin viransijaisena Vantaan kaupungin maataloussihteerinä vuonna 2012 ja sen jälkeen siirryin Loviisan kaupungille, jossa edelleen työskentelen.
Keitä kuuluu työyhteisöösi ja verkostoihisi?
Maaseutu- ja saaristopalveluiden yksikössä työskentelee viisi henkilöä, joiden kanssa teen päivittäistä yhteistyötä. Lisäksi teen tiivistä yhteistyötä muiden yhteistoiminta-alueiden, Uudenmaan ELY-keskuksen ja Ruokaviraston kanssa.
Mikä on työssäsi palkitsevinta tai yllättävintä?
Euroopan yhteinen maatalouspolitiikka (CAP) näyttäytyy monelle säädösviidakkona, josta on vaikea saada selkoa. Palkitsevinta työssäni onkin asiakaspalvelun hyvä laatu eli se, että asiakas ymmärtää, mitä velvoitteita maataloustukihallinto edellyttää tuenhakijoilta, mitä muutoksia lainsäädäntöön on tullut ja miten ne vaikuttavat kunkin asiakkaan viljelyyn ja talouteen. Sähköisten asiointikanavien käytön yleistyminen on vähentänyt fyysisiä kohtaamisia ja siksi sanallisen ja kirjallisen viestinnän kehittäminen on erityisen tärkeää.
Vahva pyrkimykseni (ja samalla haaste) on selkeä ja ymmärrettävä asiakaspalvelu, neuvonta ja viestintä suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Näin asiakas välttyy pahimmilta sudenkuopilta, jotka pahimmassa tapauksessa voivat johtaa tilanpidon lopetukseen. CAP-rahoituskausien vaihtuminen ja säädösten muuttuminen luo aina epävarmuutta asiakaskunnassa ja haluan olla tukemassa asiakkaita tässä muutosprosessissa.
Yllättävintä työssäni on sen laaja kirjo. Yhden työviikon aikana olen esim. käynyt arvioimassa maastossa rauhoitettujen lajien aiheuttamia viljelysvahinkoja, kirjoittanut lausuntoja petoeläinvahingoista, neuvonut eläintenpitoon ja maataloustukiehtoihin liittyvissä kysymyksissä, myöntänyt ympäristökorvauksen ennakkoja maatiloille ja valmistellut tulevia koulutuksia.
Maaseutuasiamiehenä saan työskennellä asiakasrajapinnassa, tutustua monipuoliseen kuntatyöskentelyyn ja pääsen vaikuttamaan maaseudun kehittämiseen. Työnkuvani on muuttunut alkuajoista siten, että vastaan nyt lisäksi yksikköni viestinnästä, olen tietoturvavastaava ja teen maataloustukien hallinnollista valvontaa.